Etusivu     Uutiset     Esittely     Koirat     Kasvatit     Pentuja     Blogi

Koirat


RUUSU

VINSETTI


PILKE

Sijoituksessa


LUVA

TUUNI


In memoriam

Boisterous Zealous Zelda "Nappi"
25.8.2004-12.8.2011

Nappi tuli meille puolivahingossa, kun paikkakunnalla oli tarjolla pitovaikeus schapendoes, jota olimme jo meille ottamassa. Omistajat eivät kuitenkaan loppujenlopuksi raaskineet siitä luopua, vaan se luultavasti elelee edelleen pihan perällä narun nokassa... Schapendoes rotuna ei ollut meille juurikaan tuttu, eikä meillä ollut edes minkäänlaisia pentusuunnitelmia, mutta jokin siinä rodussa vain sytytti. Niin siinä vain kävi, että Nappi saapui meille syksyllä -04. Juuri niin kuin EI pitäisi koiranpentua ottaa!

Pentuna se oli kyllä ihan kauhea, ikinä ei minulla ole ollut moista tuholaista! Se puri koko ajan jotain, ihmisiä tai esineitä ja se paineli täyttä vauhtia aina kun oli hereillä. Aina kun se nukahti, pystyimme hengähtämään sohvalle, mutta kun se heräsi, sama tahti jatkui. Puolen vuoden iässä se sitten rauhoittui ja sen jälkeen elämä onkin sujunut Napin kanssa mallikkaasti.

Nappi oli innoittajani schapendeos-ihmiseksi. Se oli juuri minulle sopiva koira. Puhtia ja asennetta löytyi hommaan kuin hommaan.

Harrastimme agilityä medi3-luokassa, plakkarissa oli kaksi agisertiä. Tokossa kisasimme voittajaluokassa. Nappi oli suorittanut BH-kokeen, Näyttelystä saatiin helposti FI MVA-titteli.

Vuonna 2011 saimme ensi kertaa tarvittavat tulokset agilityn SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Pari viikkoa MM-karsintojen jälkeen Nappi alkoi ontumaan vasenta takajalkaansa ja pari viikkoa siitä jouduimme lopettamaan sen erittäin pahanlaatuisen pehmtkudossarkooman takia.

Napin kuolema on ollut koiraharrastukseni kovin paikka, vieläkään ei kulu päivää etten sitä ajattelisi.

Linkki blogiin Napin muistosivulle


Welsh corgi cardican Big-Wood´s X-Wart Xuru "Suru"
7.1.2000-25.8.2011

Suru tuli minulle hovawarttien kaveriksi, vaikka aluksi hirvitti tuleeko siitä vain suupala Miinalle. Miina meinasi kuitenkin vain rakastaa sen hengiltä. Painoi tassun sen päälle ja nuoli sen märäksi. Supi suttura on koira, jota ei voi ottaa vakavasti ja onneksi se on ollut niin kiltti, että sen kanssa elämä sujuu niinkin. Pentuna se oli aivan ylisuloinen otus, joka sulatti sydämiä. Isot valkoiset korvat ja pienet väärät sääret, talvella sillä oli päällä punainen pooloneule. No kaikkien suosikki se oli vielä vanhanakin, vaikkei pooloa enää käyttänytkään Luonteeltaan se on aina ollut mahdottoman reipas, ei ole pelännyt mitään. Päällimmäisenä se oli kuitenkin suunnattoman hyväntahtoinen, joka tuli toimeen kaikkien eläväisten kanssa.

Suru pyöri pentuna agilitykentällä muita koiriamme koulutettaessa ja siinä se oppi suorittamaan agilityä vähän miten sattuu. Hyppäämään se ei ole oppinut ikinä, rimat tippuivat lähestulkoon aina alas. Mutta lujaa se meni! Surun agilityura loppui lyhyeen; se halvaantui 4- vuotiaana ja vaikka se on parantui aika lailla entiselleen, ei me agilityä enää uskallettu harjoitella. Tokossa ollaan kilpailtiin alokasluokan koulutustunnuksen verran ja intoa Surulla olisi piisannut enempäänkin harjoitteluun, mutta omistajan laiskuudesta johtuen se jäi satunnaiseen treenaukseen.

Suru oli sijoitusnarttu (kennel Big-Wood´s) ja sillä teetettiin yhdet pennut, jotka kuitenkin kaikki kuolivat kohtuun. Onni onnettomuudessa, sillä vajaan vuoden päästä siitä Suru halvaantui. Tämän jälkeen pentusuunnitelmat tietenkin unohdettiin.

Suru eli elämänsä terveenä halvauksen jälkeen, josta se toipui täysin.

Se toimi schapepentujen kärsivällisenä keinoemänä ei-niin kärsivällisen äidin sijaan.

Suru lähti luotamme äkillisesti, lopullista kuolinsyytä emme tiedä. Terve vanha koira heikkeni täysin Napin kuoleman jälkeen ja kahdessa viikossa oli niin huonossa kunnossa ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Linkki Surun muistosivulle


Festivo Quella "Minnie"
13.4.1996-14.4.2011

Kun niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina."
"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."